Baltian Landeswehr | |
---|---|
Toiminnassa | 7.12.1918–3.7.1919 |
Valtio | Latvia |
Rooli | asevoimat |
Koko | 62 000 |
Sodat ja taistelut |
Latvian vapaussota Landeswehrin sota |
Komentajat | |
Tunnettuja komentajia |
majuri Emil von Scheibler majuri Alfred Fletcher everstiluutnantti Harold Alexander (brittiläinen ) |
Baltian Landeswehr, joka toimi 7. joulukuuta 1918 – 3. heinäkuuta 1919, oli alkujaan osa Latvian armeijaa, mutta muodostui Saksan keisarikunnan lakattua olemasta lähinnä Baltian yhdistyneen herttuakunnan baltiansaksalaisten vapaaehtoiseksi sotajoukoksi. Maailmansodan aselevon jälkeen Saksan hallitus nimitti sosiaalidemokraatti August Winnigin Baltian maiden kenraalikäskynhaltijaksi tehtävänään neuvotella vallansiirto kansallisille hallituksille, Latviassa Kārlis Ulmanisin ja Virossa Konstantin Pätsin hallitukselle. Samaan aikaan Neuvosto-Venäjän puna-armeija tukenaan paikallisia baltikannattajia, kuten latvialaiset kiväärimiehet, oli aloittanut etenemisen Baltian alueella niin Viron, Latvian kuin Liettuan alueille.[1] Joulukuussa 1918 tehdyllä sopimuksella Latvian väliaikainen hallitus ja sen johtaja pääministeri Kārlis Ulmanis sekä baltiansaksalaiset sopivat, että Baltian saksalaisten muodostama joukko-osasto Baltian Landeswehr on osa Latvian armeijaa.[2]
Sen tavoitteena oli Versailles’n rauhansopimuksen mukaisesti estää Neuvosto-Venäjää valtaamasta yhdessä balttilaisten bolševikkien kanssa Viroa tai Latviaa, sekä toisekseen yrittää saada saksalaisille vähemmistöille johtava asema näissä maissa. Landeswehrin sotilaallinen merkitys katosi sen hävittyä virolaisten tukemille latvialaisjoukoille Wendenin taistelussa (vir. Võnnu lahing ja latv. Cēsu kaujas) 19.–23. kesäkuuta 1919, jonka jälkeen se alistettiin Yhdistyneen kuningaskunnan asevoimien everstiluutnantti Harold Alexanderin alaisuuteen ja yhdistettiin Latvian armeijaan.